Kesäkuun viimeinen päivä

Tänään on jälleen aurinkoa täynnä oleva päivä. Ja ei ollut mukavaa todeta kalenterista kesäkuun olevan nyt viimeisellä päivällään. Joten nyt on tavallaan kesän sydän ohitettu ja alkaa syksyn odottelu.
Mutta ehkä on vain parempi ajatella niin, että elää jokaisen päivän ajattelematta huomista tai eilistä, niin siten voi paremmin nauttia jokaisesta päivästä, jota ihminen täällä maan päällä voi elää.

Ja nyt on vielä sekin asia, että kun viime viikolla kuulin niin ikävän tapahtuman käyneen, että pieni lapsi oli jäänyt autoon ja menehtynyt. Niin tuo tapahtuma on saanut minut miettimään yhä uudestaan kysymystä: Miksi?
Ja en ole sen viisaammaksi siitä asiasta tullut, eikä siitä viisaaksi voikaan tulla, mutta siinä vaiheessa, kun me siirrymme tuonne rajan toiselle puolelle itsekin, niin silloin me voimme saada siihenkin asiaan ymmärryksen, sillä mikaan eikä mitään tapahdu maailmassa niin, etteikö sillä olisi jokin tarkoitus.
Ja voihan se olla niinkin, että tämän tapahtuman on nyt taasen tarkoitus pysäyttää ihmisiä miettimään sitä, etä mitkä asiat ovat kullekin ihmiselle ne tärkeimmät. Ja minä ainakin olen nyt taasen muistanut enemmän halata ja hyväillä pieniä lapsiani, sillä koskaan ei voi tietää milloin tuo halaus onkin viimeinen. Joten milloinkaan ei voi omia lapsiaan liikaa rakastaa ja sen myös heille ilmaista.
Sillä siinä vaiheessa kun ihminen toisen läheisen ihmisen menettää, niin aina tulevat ne syyllisyyden tunteet, että miksi ei voinut olla parempi ystävä tai läheinen, että miksi en hänen eläessään sanonut sitä ja sitä hyvää ja rakastavaa sanaa hänelle.
Eli ehkä yksi niistä tarkoituksista tällekin tapahtumalle oli se, että me huomioisimme paremmin oman lähipiirimme ihmiset emmekä pitäisi heitä liiaksi itsestään selvyyksinä.

Nyt on jo jälleen aika palata oman perheen pariin, mutta haluan teille nyt vielä antaa yhden suojelusenkeliltämme Äiti Marialta kanavoidun runon, joka kertoo siitä kuinka tulisi keskittyä tähän hetkeen.