Pariisissa on käyty

Kuva on otettu Louvren taidemuseossa.


Minä olen viime viikolla nauttinut Pariisin kuumasta syysilmasta. Siellä tosiaan oli 29 astetta lämmintä, mutta minun mielestäni ei silti ollut liian kuuma.

Kävimme monissa kohteissa ihailemassa taidetta sekä kirkkoja ja toki niitä suurimpia ja kuuluisimpia turistikohteitakin. Eniten minua kuitenkin kiehtoivat ne vähän tuntemattomammat kirkot, joissa ei ollut sitä turistipaljoutta ja nautin niiden antamasta rauhan tunteesta. Minusta oli jännittävää huomata, että vaikka Pariisin keskustassa on melkoinen liikenne, niin noiden kirkkojen seinät pitivät sen kaiken melun ulkopuolellaan, joten rauhoittuminen onnistui täydellisesti aina, kun vain astui kirkon ovesta sisään.

Minua hämmästytti se, että siellä ei "rajoiteta" niin kovasti sitä, että mitä kirkollisissa maalauksissa tulee olla. Yksi taulu minua kiehtoi erityisesti. Harmittaa etten saanut siitä valokuvaa. Siinä oli ylinnä kolme enkelipalloa ja sen alapuolella oli vasemmalla mielestäni henkiopas ja oikealla oli enkeleitä ja sitten alapuolella oli vielä hahmo, jonka kädet olivat ylöspäin ja niistä lähti ikään kuin energiaviivat. Suomen kirkkojen maalauksissa kerrotaan vain nykypäivän raamatun mukaisesti raamatullisista tapahtumista, mutta tämä maalaus oli jotain paljon enemmän. Toki siellä oli monen monta maalausta Äiti Mariasta Jeesus lapsen kanssa sekä muiden pyhimysten ja raamatun henkilöiden kuvia, mutta tämä mainitsemani maalaus jäi kuitenkin kovasti mieleeni.

Ja sitten koin siellä Pariisissa jotain aivan ihanaa. Näin noin pari kuukautta sitten unen, jossa olin kadulla kulkeva hylätty orpo lapsi. Ystäviäni olivat vain muut laitapuolen kulkijat ja he olivat niitä ainoita joihin saatoin luottaa. Ja unessa juoksin jotakin ehkä virkavallan edustajaa pakoon tai se oli joka tapauksessa joku sellainen, joka piti kadut puhtaana sellaisista hylkiöistä kuin minä olin. Juoksin erään talon rappusten ohi talon sivuun ehkä kellariin, jossa oli piilopaikkani. Pelkäsin paljon, sillä tiesin, että minulle käy huonosti jos minut löydetään, mutta tuon talon luo olin jo usein paennut, joten se toi minulle jonkinlaista turvan tunnetta. Mietin tuota unta muutaman päivän sen näkemisen jälkeen, mutta sitten unohdin sen, koska en nähnyt siinä syy-yhteyksiä vaikka se uni olikin hyvin todellisen tuntuinen.

No nyt Pariisissa kävelimme katuja ja yhtäkkiä tuo sama tuttu talo oli edessäni. Jähmetyin ja äkkiä kaikki selkeni... Tuo uni olikin entisestä elämästäni. Ja tuota elämää ennen olin sopinut eläväni elämän hyljeksittynä kodittomana laitapuolenkulkijana, jotta kokisin mitä sellainen elämä on. Ja tuon elämän aikana minun tuli oppia kunnioittamaan niitä laitapuolenkulkijoita ja taas toisaalta sain hyvin negatiivisen kokemuksen rikkaista. Eli tuon elämän tarkoitus oli kokea nuo kaksi kokemusta. Ja nyt tämänhetkisessä elämässäni minun pitäisi jälleen oppia rakastamaan niitä rikkaita, joita tuolloin opin vihaamaan. Tämä oli minulle vastaus, jota olin etsinyt. Nyt sain jälleen pari palasta elämäni palapelissä paikoilleen ja voin jälleen ymmärtää itseäni paremmin.

Ihmettelinkin jo, että miksi minun piti mennä Pariisiin, kun minua kiinnostaa vain Intia ja sen antama rauha, mutta selvisihän se syy sitten.
Mutta nyt pitää taas mennä muihin hommiin.